KAKE-hankkeen kuulumisia: matkaraportit ja EPALE-blogiteksti

KAKE-hankkeen viimeisetkin matkaraportit on nyt lisätty sivustolle ja ne löytyvät täältä: matkaraportit 

KAKE-hankkeesta on myös julkaistu joulukuussa 2018 Aikuiskoulutuksen eurooppalaisen foorumin (EPALE) sivustolla artikkeli, jossa käydään läpi hankkeen liikkuvuuksia ja niistä saatuja kokemuksia sekä hyötyjä osallistujille ja Helsingin työväenopistolle. Kannattaa käydä lukemassa: Epalen blogikirjoitus!

KAKE-hanke on päättynyt 30.12.2018, mutta hankkeesta saadut opit ja kokemukset säilyvät ja jatkavat eloaan tältä sivustolta löytyvien matkakertomusten kautta.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Job shadowing -jakso Bonnissa, Saksassa 19.-23.3.2018

Taina Saarinen, rehtori

Teema: osallisuus

Oppilaitos: Bonn Volkhochschule (VHS), Bonn, Saksa

Helsingin työväenopistossa yli 12 vuotta työskennellyt, marras-joulukuun vaihteessa 2018 eläkkeelle jäänyt rehtori Taina Saarinen tutustui liikkuvuusjaksollaan Bonnin kansalaisopiston toimintaan hallinnon ja johdon näkökulmasta. Työväenopistolla on ollut yhteistyötä Bonnin kansalaisopiston kanssa aikaisemminkin, ja viikon kestäneen liikkuvuusjakson aikana Taina Saarinen ehti tavata paitsi Bonnin kansalaisopiston eri yksiköiden työntekijöitä myös kansalaisopiston yhteistyökumppanien edustajia.

1.12.2018 eläkepäivien vieton aloittanut Helsingin työväenopiston rehtori Taina Saarinen ja kaupunki Bonn. Kuva: Taina Saarinen.

Työväenopiston toiminnan ja opetussuunnitelmatyön kannalta tärkeää on ollut tutustua liikkuvuusjaksoilla myös muiden aikuiskoulutusorganisaatioiden hallintoon. Helsingin kaupungin uusi organisaatio astui voimaan 1.6.2017, ja Helsingin työväenopisto siirtyi omasta virastostaan osaksi Kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa (Kasko), jossa se on osa Lukio- ja ammatillinen koulutus ja vapaa sivistystyö -palvelukokonaisuutta. Muutoksen myötä työväenopistoon kuuluneet hallinto- ja tukipalvelut (asiakaspalvelu, viestintä ja markkinointi, it-tuki) siirrettiin erillisyksiköihinsä, opetushenkilöstön jäädessä työväenopiston palvelukseen. Kaskon organisaatiossa rehtori toimii vapaan sivistystyön päällikkönä, ja tässä tehtävässä Taina Saarisen työtä jatkaa Helsingin työväenopiston uusi rehtori ja vapaan sivistystyön päällikkö Ville Ylikahri.

Rehtori Taina Saarisen lisäksi työväenopiston apulaisrehtori Eero Julkunen tutustui Job shadowing -jaksollaan Puolassa Erasmus+ KA2 -hankkeesta tutun yhteistyökumppanin hankkeisiin, hallintoon ja muuhun toimintaan. Myös osa opettajista on tutustunut Job shadowing -jaksoillaan kohdeorganisaation hallinnollisiin asioihin tai organisaation eri yksiköihin, niissä toimivaan henkilökuntaan ja sidosryhmiin (kuten opiskelijoihin). Esimerkiksi yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja Pia Castrén-Aaltonen tutustui Job shadowing -jaksollaan Ruotsissa, Göteborgissa aikuiskoulutusta tarjoavan ABF:n erityisesti maahanmuuttajiin liittyviin toimintoihin ja opetukseen.

Taina Saarinen kertoo alla sekä Bonnin kaupungista että kansalaisopistosta ja sen hallinnosta ja toiminnasta. Löydät Tainan Job shadowing* -liikkuvuuskokemuksista kertovan matkaraportin kokonaisuudessaan täältä: Matkakertomus Taina Saarinen

Kaupunki Bonn

Bonn on kaupunki Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, 20 kilometriä Kölnistä etelään Reinin varrella. Bonn oli Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksa) pääkaupunki 1949-1990.

Bonnin historia ulottuu jo roomalaisaikoihin. Vuonna 10 eaa. roomalaiset rakensivat sillan Reinin yli paikassa nimeltä Bonna, jonne hieman myöhemmin tuli iso legioonalaisten linnoitus ja myöhemmin kaupunki. 1000- ja 1200-luvulla kaupunkiin rakennettiin romaaninen katedraali, joka on aivan kaupungin kävelykeskustan ytimessä. 1700-luvulla Bonniin perustettiin yliopisto ja Bad Godesbergin kylpyläkaupunginosa. Ludwig van Beethoven syntyi Bonnissa 1770. Historia on kulkenut monin tavoin Bonnin yli – se oli osa Ranskan keisarikuntaa Napoleonin aikana. Sen jälkeen Preussi valloitti Bonnin.

Toisen maailmansodan jälkeen Bonn oli brittijoukkojen miehitysvyöhykkeellä, ja 1949 se julistettiin Saksan liittotasavallan väliaikaiseksi pääkaupungiksi. Saksan yhdistyessä 1990 Berliinistä tuli jälleen Saksan pääkaupunki, ja Saksan liittopäivät sekä liittopresidentti ja hallitus siirtyivät sinne 1999. Osa ministeriöistä jäi liittokaupunki Bonniin. Siellä on edelleen myös useita edustustoja sekä YK:n alaisia toimijoita.

Kaupungissa asuu noin 311 000 asukasta. Bonnin nykyinen kaupunki koostuu kolmesta yhdistetystä kaupungista; Bonn, Bad Godesberg ja Beuel yhdistettiin 1969. Bonnissa toimivan makeistehdas Haribon tuotteet tunnetaan meilläkin.

Bonnissa on isoja tylsännäköisiä hallintokortteleita, mutta kaupungin keskusta ja vanhat kaupunginosat ovat viehättäviä. Rein vallitsee kaupunkikuvaa ja tarjoaa hengähdyshetken näkymineen.

Bonnin opisto järjestää vuosittain noin 50 000 opetustuntia, heillä on 10 päätoimista opettajaa ja noin 560 tuntiopettajaa, jotka hoitavat kaiken opetuksen. Opiston resursseista opiskelijamaksut tuovat 2,1 Me, Bonnin kaupungilta 1,8 Me ja osavaltiolta 0,7 Me, yhteensä 4,6 Me. Rehtori Schöll pitää viime vuosien suurimpana saavutuksena uuden opistotalon rakentamista kaupungin keskustaan yhdessä kaupunginkirjaston kanssa: Haus der Bildung.

Haus der Bildung, Bonnin kansalaisopiston päätoimipiste. Kuva: Taina Saarinen.

Kun Helsingin työväenopisto sai kolmannella hakukerrallaan myönteisen vastauksen Erasmus+ -hakemukseensa, virisi mielessäni ajatus hakea myös mukaan. Kohteeksi valitsin Bonnin kansalaisopiston, koska heidän kanssaan opistolla on ollut yhteistyötä muun muassa Unic-hankkeen ja molemminpuolisten vierailujen muodossa. Bonnin opiston johto suhtautui myönteisesti ajatukseeni.

Siispä teemojen suunnitteluun! Erasmus + -teemat opistossa ovat uudet oppimisympäristöt ja osallisuus. Miten rehtorin työtä varjostettaessa nämä voisivat näkyä? Otaksumanani oli, että kaikin tavoin. Minua kiinnosti se, miten opistoa johdetaan yleisellä tasolla sekä opetuksen suunnittelun ja kumppanityön tasolla. Rehtori Ingrid Schöllin lisäksi halusin tavata opetuksen suunnittelijoita ja myös yhteistyökumppaneita. Sain tämän kaiken onnistumaan viikollani.

Tiistai 20.3.2018

Aamulla osallistuin pedagogisen henkilöstön kokoukseen, jossa aiheena oli DVV:n eli Saksan kansalaisopistojen yhteisjärjestön pilvipalvelu. Liikunnan suunnittelija Ibrahim Uygun esitteli palvelua. Aiheesta keskusteltiin vilkkaasti ja muun muassa seuraavia näkökantoja tuotiin esille: palvelu on verkosto opistojen välillä ja mahdollistaa yhteistyön ja -suunnittelun, kaikilla ei ole vielä palvelun tarvitsemaa osaamista, tietoturvallisuus on tärkeä, onko opiskelijoilla koneet vai ei, millaista on oppiminen nyt ja tulevaisuudessa, aikaan sitomaton oppiminen on tärkeää. Kerroin Helsingin työväenopiston ja kaskon digiohjelmasta. Helsingin toimintamalli tuntui olevan tavoitteellisempaa ja toimintaympäristön muutoksen paremmin huomioon ottavaa.

DVV:n eli Saksan kansalaisopistojen yhteisjärjestön pilvipalvelu. Kuva: Taina Saarinen.

Iltapäivällä tutustuin kulttuurin ja taiteen suunnittelijan Gabrielle Tillmannsin työhön. Hän on työskennellyt 5 vuotta VHS:ssa. Hän on opiskellut taidehistoriaa ja romaanisia kieliä. Aiemmat työt hänellä ovat olleet nuorten opettaja sekä katolisen kirkon aikuiskasvatustehtävissä luentojen ja kulttuurimatkojen organisointia ja 15 vuotta matkatoimistossa kulttuuri- ja teemamatkojen suunnittelua ja vetämistä. Hän sai unelmatyön VHS:ssa tältä pohjalta. Gabrielle kokee, että hänen työssään intuitiolla on suuri merkitys, samoin sillä, että kokee tekevänsä tärkeää työtä. Hän suunnittelee opetustarjonnan ja markkinoi sen. Koska osavaltion budjettimääräysten mukaan käytännön ja taidealojen kursseja ei tueta julkisin varoin, on kurssimaksujen katettava kulut. Luennot sekä kurssit ovat maksullisia. Markkinointia tekevät kaikki suunnittelijat omalta osaltaan, vain facebookin hoito on keskitetty. Markkinointitapoja ovat mediatiedotteet, sähköpostit opiskelijoille, yhdistyksille menevät tiedotteet. Gabrielle oli järjestämässä taidenäyttelyn avajaisia osana työtään.

Kulttuurin ja taiteen suunnittelija Gabrielle oli järjestämässä taidenäyttelyn avajaisia osana työtään. Kuva: Taina Saarinen.

Keskiviikko 21.3.2018

Koko päivä on varattu johtamiselle ja luottamukselliselle keskustelulle rehtori Ingrid Schöllin kanssa. Ilmenee, että henkilöstöasiat ovat iso aikaa vievä asiakokonaisuus – molemmilla meillä. Ingridillä on pitkä kokemus erilaisista opistoista eri puolilla Saksaa – sama, kuin itsellänikin. Monissa opistoissa on ollut sekava hallinto ja johtamistilanne, jota on joutunut perkaamaan. Opiston johtamisjärjestelmässä on eroavaisuuksia Helsingin työväenopistoon nähden: suunnittelijat ovat itsenäisempiä ja yhteissuunnittelua ja -teemoitusta ei ole samalla tavalla kuin Helsingissä. Myös muusta kuin opinto-ohjelmasta ja facebookista kukin suunnittelija vastaa omalla alallaan.

Ingrid näkee valtakunnallisessa edunvalvonta- ja kehittämistyössä mukanaolon myös oman opistonsa kehittämistyöksi: muun muassa EAEA, Erasmus, DVV. Ingrid on myös järjestämässä rehtorien valtakunnallista 8 moduulin koulutusta. Ingrid näkee VHS:n merkityksen erilaisten kuntalaisten yhteen tuojana ja keskustelun virittäjänä. Bonnilaiset ovat jakaantuneet useaan alaryhmään, eri alueisiin, alueiden välillä on eriarvoisuutta. Vapaaehtoistyö kiinnostaa keskiluokkaisia ihmisiä, heille on tärkeää vapaa-ajan merkityksellinen käyttäminen.

* Job shadowing on henkilövaihdon muoto, jossa liikkuvuusjaksolla oleva henkiö (esim. opettaja) tutustuu yhden tai useamman kollegan työhön kohdeorganisaatiossa ”varjostamalla” eli seuraamallatyöskentelyä. Esimerkiksi opettaja voi ”varjostaa” kollegansa tai kollegoidensa työskentelyä seuraamalla opetusta ja osallistumalla oppituntiin ”oppilaan” roolissa. Hän voi myös opettaa liikkuvuusjakson aikana ja luoda näin vastavuoroisuutta oman ja kohdeorganisaation välille.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Erasmus+ -hankkeet yhteistyön luojina ja ylläpitäjinä – Job Shadowing -jakso Łódźissa, Puolassa 11.-12.6.2018

Hanna Häyhä, teatterin tuntiopettaja

Teema: osallisuus ja uudet oppimisympäristöt

Kohdeorganisaatio: Poleski Ośrodek Sztuki (POS), Łódź, Puola

International Biennale XIII Theatrical Meetings Therapy and Theatre -festivaali 

Vuosien 2017-2018 aikana Helsingin työväenopiston kansainvälisyyteen tähtäävät hankkeet ja tapahtumat ovat toteuttaneet Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston kansainvälisyysstrategiaa 2016–2020, jossa todetaan mm. näin: ”Kansainvälisten hankkeiden avulla pyritään verkostoitumaan strategisesti tärkeiden kumppaneiden kanssa. Tavoitteena on luoda pitkäaikaisia, kestäviä yhteistyösuhteita.”.

Esimerkkinä yhteistyösuhteiden luomisesta voidaan mainita yhteistyö puolalaisten hanketoimijoiden kanssa. Kaikki sai alkunsa Erasmus+ KA2 -strategisten kumppanuuksien hankkeesta Network Supporting Refugees (2016-2018). Hankkeen koordinaattorina toimi itävaltalainen VHS Vienna (Volkhochschule Vienna) eli Wienin kansalaisopisto. Helsingin työväenopisto oli yksi kahdeksasta hankepartnerista. Muut partnerit tulivat Bulgariasta, Hollannista, Puolasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista.

Pakolaisten kotouttamiseen ja sen edistämiseen liittyvän Network Supporting Refugees -hankkeen kautta saatujen yhteyksien innoittamana työväenopiston apulaisrehtori Eero Julkunen osallistui Erasmus+ Job shadowing -liikkuvuusjaksolle tutustuen puolalaisen hankepartnerin toimintaan: Matkakertomus Eero Julkunen Samaiseen yhteistyöhön liittyen Eero sai kutsun Łódźissa pidettäville kansainvälisille International Biennale XIII Theatrical Meetings Therapy and Theatre -festivaaleille. Kutsu koski Tunneteatteri -ryhmää, joka on Helsingin työväenopiston ja Kehitysvammatuki 57 ry:n yhteistyöryhmä. Tunneteatterin ohjaajana toimii teatterin tuntiopettaja Hanna Häyhä. Tunneteatterissa näyttelee 13 kehitysvammaista opiskelijaa, joiden apuna toimivat Kehitysvammatuki 57 ry:n vekkaritoiminnan taustatukihenkilö ja taustatukityöntekijä. 

Tunneteatterissa toimivien opiskelijoiden matkakulujen kattamista varten työväenopisto haki Helsingin kaupungin Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta kansainvälisiin hankeisiin suunnattua avustusta. Rahoitus opiskelijoille saatiin, ja kesäkuussa 2018 yhdeksän Tunneteatteri-ryhmän jäsentä, kaksi työväenopiston työntekijää ja kaksi Kehitysvammatuki 57 ry:n työntekijää osallistuivat Łódźin ”Terapia ja teatteri” -biennaaliin. Työväenopiston kansainvälisten asioiden koordinaattori Marianne Rytkönen osallistui matkanjohtajan ja tukihenkilön ominaisuudessa. Työväenopiston tuntiopettaja, teatteriohjaaja Hanna Häyhä oli mukana Erasmus+ -liikkuvuusjakson puitteissa.

Tunneteatteri Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtötunnelmissa. Vasemmalla reunassa Helsingin työväenopiston tuntiopettaja ja teatteriohjaaja Hanna Häyhä keltainen paita olkapäillään. Hannan vieressä Kehitysvammatuki 57 ry:n Vekkari-toiminnan koordinaattori Satu Timperi (musta paita), jonka vieressä Helsingin työväenopiston kansainvälisten asioiden koordinaattori Marianne Rytkönen (punainen paita). Kuva: Hanna Häyhä.

Network supporting refugees -hanke on poikinut muitakin yhteistyökuvioita. Työväenopisto on parhaillaan partnerina VHS Viennan koordinoimassa Erasmus+ KA2 -strategisen kumppanuuden hankkeessa, jota kutsutaan nimellä ”Demos” (Democracy and Equality Matters for Our Society – Political participation). Hankkeen tavoitteena on edistää syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien osallisuutta ja osallistumista demokraattiseen vaikuttamiseen. Mietinnässä on myös puolalaisen naamiotyöpajan tuominen Helsingin työväenopistoon. Naamiotyöpajasta voit lukea hieman enemmän Hanna Häyhän liikkuvuusjakson matkakertomuksesta, josta alla katkelma. Matkakertomus löytyy kokonaisuudessaan täältä: Matkakertomus Hanna Hayha

Tein Erasmus+ ja Job shadowing -liikkuvuusjaksoni ohjaamani teatterikurssin Tunneteatterin kanssa. Kyseessä oli esiintymismatka, jonka aikana tutustuin paikalliseen kulttuuri-instituutioon Poleskiin ja sen toimijoihin, kansainvälisen festivaalin järjestämiseen sekä uudenlaisiin tapoihin tehdä teatteria erityisryhmien (erityisesti kehitysvammaisten) kanssa. Oman esiintymisemme lisäksi ohjasin festivaaleilla työpajan yhdessä vertaisryhmän vetäjämme Outi Keron kanssa. Työpajaan osallistui neljä puolalaista teatteritekijää. Edellä mainitun toiminnan lisäksi osallistuin biennaalin avajaisiin, näin kiehtovan näytelmän, jossa esiintyi puolalaisia ammattinäyttelijöitä ja kehitysvammaisia sekä loin kansainvälisiä suhteita ja ideoin uusia yhteistyökuvioita muun muassa naamioteatterin tiimoilta. Kerron raportissani lisää kohdekaupungista, festivaalista, omasta esiintymisestämme ja työpajasta unohtamatta reflektointia siitä, mitä kaikkea opin avartavan ja mieleenpainuvan matkan aikana.

Tiistai oli matkamme ja Job shadowing -liikkuvuusjaksoni keskeisin ja intensiivisin päivä. Aamupäivän otimme hieman rennommin, jotta kaikki jaksaisivat tulevat harjoitukset ja esitykset. Lisäksi pakkasimme jo matkatavarat, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa hyvin aikainen herääminen. Söimme lounaan lähellä teatteria. Lounaan jälkeen siirryimme teatterille valmistautumaan. Pääsimme hienoon pukuhuoneeseemme pukeutumaan ja laittautumaan. Harjoituksemme kestivät noin yhdestä kolmeen. Harjoituksissa teimme mm. läpimenon, jonka aikana puolalainen valosuunnittelija loihti esitykseen yksinkertaiset mutta toimivat valotilanteet. Minä sain samalla harjoitella äänien ajamisen. Oli ilo tutustua teatterin henkilökuntaan, joka puhui pääosin vain puolaa. Teatterin ja mimiikan keinoin ymmärsimme toisiamme mainiosti ja saimme valot ja äänet suunniteltua ja viritettyä Peter Pan -esityksemme festivaaliversioon. Tämäkin hetki oli opettavainen ja avartava! Työskentely on mahdollista myös ilman yhteistä kieltä, mikä on mahtavaa.

Läpimenon jälkeen annoin ryhmälle palautetta. Myös ryhmä sai kommentoida läpimenoa ja kerrata suullisesti tiettyjä kohtia. Harjoitusten jälkeen söimme teatterilla välipalaa, jonka jälkeen siirryimme lavalle keskittymään. Esitys alkoi klo 16.00 ja kesti noin puoli tuntia. Esitys sujui loistavasti. Ryhmä nautti ja säteili ja esitti näytelmän niin hienosti, ettei ohjaajana voinut olla kuin ylpeä ja onnellinen. Suurin osa osasi yhtäkkiä puhua lavalla jopa englantia. Puhuimme toki pääosin suomea, mutta englanninkieliset lisäykset olivat mainioita. Yleisö nauroi, itki, liikuttui, taputti ja viihtyi. Yleisöä oli paljon, arviolta 100–200 henkilöä.

Esityksen jälkeen pidimme samassa salissa keskustelutilaisuuden yleisön kanssa. Kerroin Tunneteatterista, Helsingin työväenopistosta, Kehitysvammatuki 57 ry:stä ja työskentelymetodeistani. Yleisö sai esittää kysymyksiä ja antaa palautetta esityksestä. Saimme todella hyvää palautetta, ja keskustelutilaisuus oli kaikin puolin antoisa. Mukana oli tulkki, joka tulkkasi kaiken puolaksi. Minä vedin keskustelua englanniksi ja käänsin ryhmälle suomeksi. En ollut koskaan ennen osallistunut tällaiseen keskustelutilaisuuteen tekijänä ja vetäjänä. Kokemus oli antoisa ja opettavainen, ja suosittelen tällaisia tilaisuuksia pidettäväksi etenkin vierailuesitysten yhteydessä. Keskustelutilaisuus oli hyvä tapa saada palautetta esityksestä ja jakaa ajatuksia katsojien kanssa.

Esityksen ja keskustelun jälkeen riisuimme roolivaatteet ja pakkasimme ne. Saimme jälleen teatterilta välipalaa. Poleskin yhteyshenkilömme Maria Goldstein esitteli meille naamioita, joita hän on valmistanut Bulgariassa naamiokurssilla. Osa ryhmän jäsenistä innostui naamioista kovin. Maria ehdotti, että tekisimme jatkossa yhteistyötä naamioteatterin tiimoilta. Hän sanoi hakevansa apurahaa siihen, että voisi tulla pitämään Helsinkiin naamioteatterityöpajaa mm. Tunneteatterille yhteistyössä kanssani. Tällainen yhteistyö olisi mitä antoisinta, sillä olen itsekin opiskellut naamioteatteria Portugalissa vaihto-oppilasaikanani vuonna 2011. Hienoa, että Job shadowing -jaksoni sai aikaan myös tällaisen uuden kansainvälisen yhteistyökuvion.

Tunneteatterin jäsenet Juha ja Jarmo kokeilevat Maria Goldsteinin (POS) naamioita. Kuva: Hanna Häyhä.

Naamioteatterihetken jälkeen minun ja Tunneteatterin kehitysvammaisen ohjaajan, vertaisryhmän vetäjän Outi Keron ohjaama työpaja oli alkamaisillaan. Kello lähestyi seitsemää. Tunneteatteri tuli mukaan työpajaan ensimmäiseksi puoleksi tunniksi demonstroimaan työskentelyämme. Ryhmämme ja työpapan osallistujat tekivät yhdessä Outi Keron vetämiä teatteriharjoitteita, ja meno oli vauhdikas ja iloinen. Tämän jälkeen päästimme tunneteatterilaiset huilimaan ja hengähtämään. Minä ja Outi ohjasimme työpajaa paikallisille puolalaisille teatterintekijöille vielä puolitoista tuntia eli aina klo 21 saakka. Mukana oli tulkki. Teatterityöpajamme sujui sekin hienosti ja saimme paljon kiitoksia. Teimme samoja teatteriharjoitteita kuin joita olemme tehneet Tunneteatterin kanssa ja lisäksi purimme niitä sanallisesti. Jaoin havaintojani siitä, millaiset menetelmät toimivat erityisryhmien kanssa ja millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon. Työpaja oli erityisen opettavainen kokemus. Tajusin ensinnäkin, että minulla on paljon osaamista ja ammattitaitoa, jota voin jakaa eteenpäin – myös ulkomailla. Oli myös oivaltavaa huomata, miten upeasti pystyimme jälleen työskentelemään, vaikka emme kommunikoineet suoraan samalla kielellä. Outi Kero ohjasi rohkeasti puolalaisia ja teki kokonaisen pienen näytelmän pienryhmässä kahden puolalaisen kanssa ilman, että minä tai tulkki autoimme. Pienryhmä pystyi kommunikoimaan teatterin, mimiikan ja fyysisen ilmaisun kielellä. Olin iloinen, että saimme demonstroida työskentelytapaamme, jossa vertaisryhmän vetäjä työskentelee yhteistyössä teatteriopettajan kanssa.

Vertaisryhmän vetäjä Outi tekee patsaskuvaa puolalaisten osallistujien kanssa. Kuva: Hanna Häyhä.

*Job shadowing on henkilövaihdon muoto, jossa liikkuvuusjaksolla oleva henkiö (esim. opettaja) tutustuu yhden tai useamman kollegan työhön kohdeorganisaatiossa ”varjostamalla” eli seuraamalla työskentelyä. Esimerkiksi opettaja voi ”varjostaa” kollegansa tai kollegoidensa työskentelyä seuraamalla opetusta ja osallistumalla oppituntiin ”oppilaan” roolissa. Hän voi myös opettaa liikkuvuusjakson aikana ja luoda näin vastavuoroisuutta oman ja kohdeorganisaation välille.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Täydennyskoulutuskurssi Aalborgissa, Tanskassa 25.-28.6.2018

Charlotta Hagfors & Essi-Reetta Särkämö, molemmat musiikin tuntiopettajia

Teema: osallisuus

Kohdeorganisaatio: RAMA Vocal Centre, The Royal Academy of Music (Det Jyske Musikkonservatorium), Aalborg/Aarhus, Tanska

Kurssi: RAMA Vocal Center SUMMERCAMP 2018

RAMA Vocal Center Summercamp on Jyllännin musiikkiakatemiaan kuuluvan RAMA Vocal Centerin järjestämä ”kesäleiri”, jolle osallistuu musiikin ammattilaisia ja pitkälle edenneitä musiikin harrastajia eri puolilta Eurooppaa, mutta myös muualta maailmasta. Osa laulajista ja kuoronjohtajista osallistuu musiikkileirille yksin kun taas osa tulee kuoron tai lauluyhtyeen kanssa oppimaan korkeatasoisilta musiikin opettajilta uusimmista ja innovatiivisimmista työskentelytavoista rytmisen laulumusiikin parissa. Helsingin työväenopiston kaksi musiikin tuntiopettajaa, Charlotta (Lotta) Hagfors ja Essi-Reetta Särkämö, osallistuivat Aalborgissa kesäkuussa 2018 pidetylle kuoromusiikkileirille osana Helsingin työväenopiston Erasmus+ KAKE henkilöstön liikkuvuushanketta.

Tanskan neljänneksi suurin kaupunki Aalborg, josta löytyy vielä myös mukulakiviteiden varrella sijaitsevaa vanhempaa rakennuskantaa. Kuva: Essi-Reetta Särkämö.

Kuoronjohtajina toimivat Essi-Reetta ja Lotta ovat kirjoittaneet liikkuvuusjaksoistaan matkakertomukset, joissa koettuja ja opittuja asioita käsitellään hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tässä artikkelissa on katkelma molemmista matkakertomuksista, jotka löytyvät kokonaisuudessaan täältä: Matkakertomus Essi-Reetta Sarkamo ja Lotta Hagfors matkakertomus

Lotta kertoo Aalborgin kaupungista ja Summercampin työpajojen vetäjistä näin:

Tanska, Aalborg (Ålborg)

Tanska on kovin viehättävä ja litteä. Koin tämän todeksi junassa matkalla Jyllannin niemimaan pohjoisimpaan kärkeen. Pitkät sillat tarjosivat huikeita näkymiä rannikoille, joilla usein näki tuulivoimaloita.

Aalborg on Tanskan neljänneksi suurin kaupunkitaajama, vuonna 2017 asukkaita oli 113 417. Historia ulottuu tuhannen vuoden taakse jolloin viikingit asuttivat seutuja ja kävivät kauppaa. Aalborgin kaupunki on perustettu vuonna 1035 ja kukoisti erityisesti keskiajalla. Suolasillin kalastus oli pääelinkeinoja 1800-luvulle asti, kunnes kalastus väheni ja talouslaman koetteli. 1900-luvulla Aalborgista tuli teollisuuskaupunki, yliopisto perustettiin vuonna 1974.

Tiiviistä kurssiaikataulusta johtuen itselleni ylivoimaisesti tutuimmaksi osaksi kaupunkia muotoutui Aalborgin Musiikkitalo lähiympäristöineen. Jylhän moderni, persoonallinen rakennus sijaitsee aivan veden äärellä. Toisinaan tauoilla näki suuria meduusalaumoja ajelehtimassa merivirtojen mukana aivan pinta-aallokossa. Oli kiehtovaa, lähes meditatiivista seurata niiden liikettä. Paikallisille näky oli tavallinen, minulle jotain aivan ihmeellistä; huikea, odottamaton luontokokemus.

Työpajojen vetäjät

Kuoronjohdon professorin ja leirin johtajan Jim Daus Hjernoen erityisala oli Vocal painting, mielenkiintoinen sivuhaara Soundpaintingista, joka taas on amerikkalaisen Walter Thompsonin luoma käsimerkkikieli orkesterin johtajan ja big bandin yhteisimprovisaatiota varten. Daus Hjernoe oli kehittänyt merkkikieltä erityisesti laulajia varten. Improvisoinnin pohjamateriaalina hän käytti paletteja, ennalta opeteltuja pätkiä, esim. Bobby McFerrinin hurmaavia Circle songs -lauluja, joista tehtiin instant-versioita Vocal paintingin avulla. Puhuttiin myös ”älykkäästä kuorosta” -kuinka saada kuorolaisista esiin heidän koko potentiaalinsa laulajina ja muusikkoina?

Maailmankuulun ruotsalaisen The Real Group -lauluyhtyeen entinen pitkäaikainen laulaja Peder Karlsson piti työpajoja laulajan näkökulmasta ”Singers tools”. Mietimme kokonaisvaltaisemmin miltä tuntuu olla osa lauluyhtyettä tai kuoroa. Hänen tunnillaan tuli pohdittua maailmanparannuksen lisäksi sitä millaisella pedagogiikalla musiikin tekemiseen voisi parhaiten kannustaa. Pederin tyyli oli filosofoiva, hänen työpajoissaan ehdimme jutella, ajatella ja tuntea.

Malene Ringtrup johdatti suoraan tuulta päin ja innosti kaikkia suhteellisen matalan kynnyksen improvisoimiseen ja yhdessä säveltämiseen, hänen teemanaan oli Arranging and interpretation. Sävellystehtävä ei ollut ryhmämuotoisena kovinkaan helppo, mutta inspiroivaa yhdessä työskentely kyllä oli, satuin ajautumaan hyvin herkästi innostuvaan pienryhmään. Malenen tyyli oli napakka ja ihailtavan selkeä, 100 ihmisen edessä hän piti langat vahvasti käsissään. Olo hänen tunneillaan oli kaikesta improvisaatiosta huolimatta hyvin turvallinen ja huomioon ottava.

Jesper Holmin työpajoissa (Conductors toolbox) opittiin eniten johtamisesta, fyysisistä liikkeistä ja siitä mitä kuoron johtaja todella eleillään viestii. Oli mielenkiintoista pohtia yhdessä tarvitaanko johtajaa todella ollenkaan kun kuoro esittää rytmimusiikkia jossa on pulssi. Ihanaa oli huomata että samoja kysymyksiä pohditaan muuallakin maailmassa: kun kuoro ei esitä taidemusiikkia vaan rytmipuolen ohjelmistoa, täytyy kuoronjohdonkin olla erilaista. Peilin edessä oli karua johtaa, mutta siinä opimme varmasti itsestämme parhaiten. Jesperillä oli valloittavan energinen tyyli ja laaja rytmimusiikin tuntemus. Hänen kanssaan laulettiin eniten Manhattan Transfer -tyyppistä lauluyhtyejazzia, joka oli itselleni hyvin virkistävää vaihtelua.

Essi-Reetta kertoo alla kesäkurssin muista osallistujista, kurssin ohjelmasta sekä myös omista tuntemuksistaan ennen kurssia ja sen jälkeen:

Lähdin Tanskan Aalborgissa sijaitsevan RAMA Centerin kesäkurssille täynnä intoa ja odotusta, sillä aavistin jo ennalta, että viikostani tulisi upea. Kesäkurssin osallistujia oli yhteensä lähes sata maailman melkein joka kolkasta (ainakin Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Australiasta, Aasiasta…).

Opetuskielenä toimi englanti. Osallistujien taustat olivat hyvinkin erilaisia, mutta meitä kaikkia yhdisti rakkaus musiikkiin ja halu oppia jotain uutta sekä itsestämme muusikkoina että erilaisia kuoromusiikin lähestymistapoja. Kurssipäivät olivat todella pitkiä (aamuyhdeksästä melkein ilta kymmeneen), mutta lukuisten taukojen ja kiinnostavan kurssisisällön avulla jaksoimme ihmeen hyvin. Suurimman osan päivistä vietimme omassa 13 -hengen tiimissämme (Team 2). Aamuisin ja iltaisin pidettiin usein äänenavauksia ja improsessioita, joihin osallistui kaikki (lähes sata henkeä) samaan aikaan. Leirin pääopettajat olivat RAMA Centerin vakiopettajat: professori Jim Daus Hjernoe, kunniaprofessori Peder Karlsson sekä opettajat Malene Rigtrup ja Jesper Holm.

Essi-Reetta ja Lotta musiikkileirin tapahtumapaikkana toimineen modernin Musikkens Hus -musiikkitalon edustalla. Kuva: Essi-Reetta Särkämö

Summer Campin puolessa välissä pidettiin vierailevien opettajien päivä, jolloin saimme tutustua Jesper Falchin, RoxorLoopsin, Astrid Vagn-Pedersenin, Marel Martensin ja Merzi Rajalan oppeihin. Jesper Falckin session oli täynnä räjähtävää voimaa ja rytmiä -onneksi videokuvasin pätkiä, sillä ei siinä juurikaan ehtinyt painamaan mieleensä, mitä tuli tehtyä (erinäisiä vaikeita rytmijuttuja/kehoperkussioita).

Sibelius-Akatemian kurssilta minulle tuttu Merzi Rajala opetti meille mm. erään afrikkalaisen laulun lähes kokonaan puhumatta. Rytmit ja vieraat sanat tuntuivat paikoitellen oudon vaikealta omaksua, mutta hauskaa oli ja lopulta opimmekin. Teimme myös melodia-/rytmipunoksen, jonka luomismetodia voin hyödyntää monissa opetustilanteissani. Aionpa kokeilla yhden seniorikuoroni kanssa oman kuorosovituksen tekemistä tangosta imprometodien avulla. Merzi piti koko Summer Campin isolle porukalle keskiviikkoaamuna myös aamunavauksen/rytmisession aivan kokonaan puhumatta, mimiikkaa hyväksi käyttäen. Ensinnäkin oli todella hauskaa, kun opettaja ei puhunut mitään, ja toisekseen sai itse käytännössä kokea, miten paljon tehokkaampaa oppiminen on, kun ei turhaan selitellä ja lätistä, vaan tehdään vaan. Merzi kiteytti kuoronjohtajan ammatista osuvasti seuraavaa: ”Kuoronjohtaja on muusikko, joka soittaa ihmisiä, siksi tarvitaan pedagogiikkaa.” Nerokkaasti sanottu!

Kaiken kaikkiaan tuntui todella voimaannuttavalta viettää kokonainen viikko uusien ja vanhojen kollegojen kanssa uutta oppien, omia rajoja testaten, filosofoiden ja mikä tärkeintä loputtomasti nauraen. Kuoronjohto-/”opetussammioni” on nyt pullollaan uusia ideoita, joita pääsen tulevan vuoden aikana testailemaan eri ryhmieni kanssa. Kävin Tanskassa hakemassa myös yhden uuden todella hyvän ystävä-kollegankin, Sabrina Ljungbergin, jonka kanssa jaettiin viikon aikana kaikkea ammattiin ja elämään liittyvää ja liittymätöntä. Mahtava tunne, kun ammatilliset näkemykset menee jonkun kanssa niin yksiin.

Olipa kurssilla myös vanha lauluyhtyekaverinikin, Charlotta Hagfors, joka oli niin ikään ERASMUS+ liikkuvuusapurahalla Helsingin työväenopistosta RAMA Centeriin saapunut. Kuten jo ennen RAMA Centerin Summer Campia ajattelin, on mielestäni kaiken musiikin tekemisen ja uuden oppimisen pohjana oltava turvallinen ja hullutteleva ilmapiiri. Tämä näkemykseni sai Summer Camp -viikon aikana yhä vain vahvistusta; kaikki nipotus pois, hyvässä hengessä hyvä tulee! Koin että kaikki Summer Campilla kokemani vain tuki ja eheytti minua sekä ihmisenä, muusikkona että kuoronjohtajana.
Tätä samaa kannustavaa, yksilön persoonaa ja muusikkoutta kaikin tavoin eheyttäväksi pyrkivää ilmapiiriä kaipailen joskus klassisen musiikin tiukkaan musiikkimaailmaan. Summer Campilla tanssimme, lauloimme, improsimme ja nauroimme koko viikon yhdessä. Aion tuoda tanssillisuutta lisää kaikkeen musiikin tekemiseeni ja kuoronjohtamiseeni tulevaisuudessa.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Täydennyskoulutuskurssi Campiglia Marittimassa, Italiassa 29.3.-5.4.2018

Carola Haaparinne, liikunnan tuntiopettaja

Teema: osallisuus

Kohdeorganisaatio: Sandra Sabatini, Campiglia Marittima, Italia

Kurssi: Easter Yoga Retreat 2018

Campiglia Marittiman keskiaikaista kaupunkia halkovat kapeat kiviset kadut. Kuva: Carola Haaparinne.

Keski-Italiassa, Toscanan rannikkoalueella sijaitseva Campiglia Marittima on pienehkö keskiaikainen kaupunki. Kukkulalla sijaitsevasta kaupungista on näkymä merelle ja ympäröivälle maaseudulle. Vanhan kaupungin muurit sulkevat sisäänsä historiallisen keskusta-alueen, jota halkovat kapeat mukulakivikadut ravintoloineen, museoineen ja käsityöläiskauppoineen. 

Italialaisista vanhemmista Australiassa syntynyt Sandra Sabatini aloitti joogan opiskelun vuonna 1975, jonka jälkeen hän on harjoittanut joogaa useiden eri opettajien johdolla, joista ehkä tunnetuin on Vanda Scaravelli. Sandra itse on opettanut joogaa yli 42 vuoden ajan. Hän on pitänyt joogakursseja Euroopassa, Lähi-Idässä, Yhdysvalloissa ja Intiassa. Viimeiset 15 vuotta Sandra on pitänyt kursseja Michal Hawkinin kanssa.

Sandra on julkaissut myös joogakirjoja ja opetustaan esittelevän cd-levyn. Sandran opetusmetodeista ja Carolan liikkuvuusjakson kokemuksista voit lukea matkakertomuksesta, josta alla muutama katkelma. Matkaraportti kokonaisuudessaan löytyy täältä: Matkakertomus Carola Haaparinne

Perjantai 30.3.2018

Aamutoimien jälkeen kävelin rauhallisesti osittain heränneen kaupungin läpi kohti harjoitussaliamme. Olo oli hyvin erilainen kuin kotona. Campigliassa kävellään kapeita sokkeloisia kivikatuja pitkin ylöspäin tai alaspäin. Täällä ei juosta, vaan retriitin hengessä rauhallisesti jalka astuu toisen edelle, ja pikkuhiljaa olen perillä. Ystävällisiä kasvoja on vastassa. Ryhmässä on 12 joogaopettajaa eri puolilta Eurooppaa. Naisia on yhdeksän ja miehiä kolme. Ryhmässä on opettajia jotka asuvat ja työskentelevät muualla kuin mistä ovat kotoisin. Kansainvälisessä joukossamme on vain yksi italialainen.

Carola Haaparinteen ja Sandra Sabatinin keskustelutuokio joogasession lomassa. Kuva: Carola Haaparinne.

Aamuharjoitus palaa edellispäivän teemoihin ja hienosti molemmat opettajat taas saumattomasti vaihtavat vetovuoroa. Harjoitus on kuin kolmen tunnin meditaatio. Tuntuu että hermosto nollaantuu ja näin tilaa tehdään uudelle. Olen niin sisällä harjoituksessa, että jälkeenpäin on vaikea tehdä muistiinpanoja. En muista mitä teimme mutta kyllä miten, millä syvyysasteella toimimme. Huoneessa on keskittynyt hiljainen harras harjoittamisen laatu, joka pystyasentoon tultuamme välillä muuttuu nauravaksi, iloiseksi harjoituksessa olemiseksi. Sandra puhuu italialaisittain englantia hyvin omanlaisesti ja tarkasti. Michal on syvällä rintaäänellään hyvin artikuloiva ohjatessaan. Hän täyttää tilan olemuksellaan. Sandra on hiljaisempi ja ottaa pauloihinsa runollisella kielellään.

On mielenkiitoista viikon aikana seurata kahden hyvin erilaisen opettajan opettajanlaatua ja ilmaisua ja sitä, miten he kutovat kasaan ihmeellisiä opetuskokonaisuuksia yhdessä, varmasti osittain improvisoiden. Papereita en heidän käsissään kertaakaan nähnyt. Opetus virtaa vaivattomasti kuin runsaudensarvesta. Kehittelyt jotka vievät kohti vaativampia asanoita ovat hienovaraisia, joskus lähes näkymättömiä, ja yhtäkkiä löydän itseni asennosta johon en tiennyt edes pääseväni. Avaimet tähän löytyvät hengityksestä, kiireettömyydestä, hyvästä valmistelusta ja perillä olemisen tunteesta. Minun ei tarvitse päästä mihinkään, olen jo täällä! Kolmen tunnin harjoitus tarjoaa matkan, jonka jälkeen ruoka maistuu. Kokkaamme kotonamme välillä yhdessä, välillä kukin itsekseen. Siesta on todella hyvää tekevä.

Syötyäni lähden kiipeämään La Roccalle, kaupungin korkeimmalle kohdalle linnoituksen raunioille, siellä istun ja kirjoittelen muistiinpanoja. Päiväunet tekisivät hyvää mutta en malta nukkua, haluan olla ulkona alkukevään valossa ja auringon lämmössä. Huoneemme on päivällä kylmä, sillä patterit ovat yöstä lähtien olleet poissa päältä, ei tosin meidän toimestamme.

Campiglia Marittimaa ympäröivää maaseutua. Kuva: Carola Haaparinne.

Iltapäiväharjoitus alkaa taas kello viisi ja edellisten tuntien harjoitteet saavat uudenlaisia vivahteita, monimuotoistuvat. Nyt on minullakin hyvin toisenlainen ruumiintuntuma kuin eilen matkan jälkeen. Juttelen hetken tunnin päätyttyä toisten opettajien kanssa ja lähden kotiinpäin kävelemään. Siestan aikana käymme parin kurssilaisen kanssa rannalla. Ulkona on alkanut tuulla kovaa. Meri on raivoisa, uljas ja upea tuuli raju. Tunnen itseni eläväksi.

Tänään on pitkäperjantai. Syömme talossamme yhdessä ja vaihdamme ajatuksia päivän harjoituksista. Samalla tutustumme toistemme työkuvioihin. Opetamme kaikki tavallisia ihmisiä, joilla on erilaisia ruumiillisia rajoitteita. Toteamme, että saamme opetuksesta paljon materiaalia muokattavaksi omiin tarpeisiimme ja ryhmiemme tarpeisiin.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

KAKE-hankkeen kuulumisia

Erasmus+ KAKE -hanke alkaa lähestyä loppuaan – kaikki liikkuvuudet pitäisi olla tehty tämän vuoden loppuun mennessä, ja tilanne näyttää tämän osalta hyvältä!

Yhteensä jo 28 liikkuvuutta on toteutunut! Viimeisimpänä näistä yhteiskunnallisten aineiden johtavan opettajan, Pia Castrén-Aaltosen, Job shadowing -liikkuvuusjakso, joka suuntautui viime viikolla Göteborgiin ABF:n järjestämän aikuiskoulutuksen pariin. Ensi viikolla kirjallisuudenopettaja Päivi Hytönen osallistuu Irlannissa pidettävälle täydennyskoulutuskurssille, ja joulukuussa liikunnanopettaja Juho Mikkola suuntaa täydennyskoulutuskurssille Espanjaan.

Lisään matkakertomuksia sivustolle sitä mukaa kuin niitä liikkujilta saan!

KAKE-hankkeen tiimoilta on suunnitteilla jo toisen kansainvälisyysasioita käsittelevän seminaarin järjestäminen. Tässä tilaisuudessa keskitymme enemmän mahdollisiin tuleviin hankkeisiin ja keskustelemme siitä, minkälaista kv-toimintaa opistoon halutaan.

Liikkuvuusterveisin, kv-koordinaattori Marianne

Erasmus+ KAKE, Kansainvälisyys opiston kehittäjänä, seminaarin 31.8.2018 osallistujia kuuntelemassa kahvitauon jälkeen pidettyjä liikkuvuusesityksiä. Kuva: Marianne Rytkönen.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

KAKE – Kansainvälisyys opiston kehittäjänä -seminaarissa mielenkiintoisia keskusteluja ja kehitysehdotuksia

Kansainvälisyys opiston kehittäjänä (KAKE) Erasmus+ -liikkuvuushankkeen tiimoilta järjestettiin työväenopiston kansainvälistymisasioita käsittelevä seminaari perjantaina 31.8.2018 kello 12-15 opistotalolla.

Seminaariin osallistui päivän aikana 26 opettajaa ja muuta henkilökunnan jäsentä, joista 16 oli KAKE-liikkuvuusohjelman osallistujia eli ”liikkujia”.* Seminaarin alkupuolella käytettiin hetki esittäytymiseen. KAKE-liikkuvuusjaksolla olleet kertoivat lyhyesti myös omista kokemuksistaan. Lisäksi seuraavat viisi työväenopiston liikkujaa kertoivat omista kokemuksistaan ja jaksolla saaduista opeista mielenkiintoisissa esityksissään:

  • Virpi Vesanen-Laukkanen on työväenopiston pitkäaikainen käsityön tuntiopettaja. Virpin Job shadowing -liikkuvuusjakso toteutui kehitysvammaisten taiteen tekemisen ja sen esille tuomisen parissa toimivassa Inuti-säätiössä Tukholmassa.
  • Marika Kaipainen on toiminut työväenopistossa vauvojen ja taaperoiden värikylpyopettajana jo kymmenen vuotta. Marika osallistui Italiassa pidetylle täydennyskoulutuskurssille, jonka aiheena oli tablettien ja älypuhelimien käyttö luokassa (Tablet and Smartphones: using mobile devices in class).
  • Marie-José Dings on kuvataiteen suunnittelijaopettaja. Marie-José osallistui yhdessä suunnittelijaopettaja Mervi Vuorisen kanssa Italiassa pidetylle täydennyskoulutuskurssille, jonka aiheena oli taide terapiana (Art as Therapy: selfexpression and special needs in art education).
  • Tuntiopettaja Hanna Häyhä on työskennellyt työväenopistossa Tunne teatterin kanssa jo useamman vuoden. Kehitysvammaisista näyttelijöistä koostuvan Tunne Teatteri -ryhmän ohjaaja osallistui opiskelijoiden kanssa Puolan ”Terapia ja teatteri” -festivaaleille kesäkuussa 2018. Hannan teatterifestivaalin järjestämiseen liittyvän Job shadowing -liikkuvuusjakson vastaanottavana tahona toimi Łódźin kaupungin kulttuurialan toimija POS (Poleski Ośrodek Sztuki).
  • Petri Pasanen kertoi Hannoverin kansalaisopistosta. Esittelyssä Suomen kielen opiskelua mainostava postikortti. Kuva Marianne Rytkönen.

    Petri Pasanen toimii työväenopistossa kielten suunnittelijaopettajana. Petrin Job shadowing -liikkuvuusjakso suuntautui Saksaan, Hannoverin kansalaisopistoon (Ada und Theodor Lessing Volkhochschule), jossa hän tutustui digitaalisiin oppimisympäristöihin yhdessä kielten suunnittelijaopettaja Tuula Wrightin kanssa.

 

Kuva Petri Pasasen esityksestä: Hannoverin kansalaisopistossa voi opiskella myös Suomen kieltä. Kielen mainostukseen käytetään postikortteja. Kuvassa kortin takapuoli. Etupuolelta löytyy Suomen lippu ja teksti ”Kalsarikännit”. Kuva Marianne Rytkönen.

Yleisö osallistui esityksiin aktiivisesti tehden kysymyksiä sekä tuomalla esiin omia vastaavia tai erilaisia kokemuksiaan. Puheenvuorojen lomassa, kahvitauolla ja vielä seminaarin jälkeen osallistujat jakoivat ja kehittelivät ideoita mahdollisista tulevaisuuden kansainvälisistä toiminnoista työväenopistossa. Näistä asioista muun muassa puhuttiin:

  • Toivottiin Erasmus+ -liikkuvuuksien jatkuvan myös KAKE-hankkeen jälkeen, ja että liikkuvuusjaksot otettaisiin osaksi työväenopiston kansainvälistä toimintaa.
  • Mietittiin vastavuoroisuutta eli toimimista liikkuvuusjaksolle osallistuvien isäntäorganisaationa. Tähän liittyen on jo käyty keskusteluja mahdollisuudesta ottaa vastaan työväenopiston kanssa samaan Erasmus+ -verkostohankkeeseen kuuluvan puolalaisen organisaation työntekijä, mahdollisesti jo ensi vuonna.
  • Pohdittiin, voisiko työväenopisto toimia (Erasmus+) kurssitarjoajana? Vinkkejä suunnitteluun ja toteuttamiseen voisi pyytää muilta tätä toimintaa tehneistä suomalaisista kansalaisopistoista.
  • Keskustelua käytiin myös mahdollisuudesta järjestää kansainvälinen (erityisryhmille suunnattu) festivaali tai muu tapahtuma Helsingin työväenopistossa, mahdollisesti yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Teatteriin, tunteisiin ja ilmaisuun, ylipäätään monialaisiin ja -aistisiin asioihin, liittyvä tapahtuma sai kimmokkeen teatteriohjaaja Hanna Häyhän esityksestä.

Viimeisintä aihetta jatkettiin vielä hieman pidemmälle seminaarin loppumisen jälkeen. Pohdittiin, voitaisiinko erityisryhmien kanssa tehdä myös muunlaisia kansainvälisiä vierailuja, ja tähän yksi osallistujista antoi jo idean. Tästä kuulemme ehkä lisää myöhemmin, mikäli idea saa ilmaa siipiensä alle. Mietinnässä on myös toisen kansainväliseen toimintaan liittyvän KAKE-seminaarin järjestäminen loppuvuodesta.

Helsingin työväenopiston Erasmus+ KAKE -liikkuvuusjaksolle osallistuneita, kuten rehtori Taina Saarinen, sekä KAKE-hankkeesta vastaava kv-asioiden koordinaattori Marianne Rytkönen seminaarin jälkeisissä iloisissa tunnelmissa. Kameran linssin toiselta puolelta löytyy vs. rehtori Jonna Martikainen.

* Kolmestakymmenestä KAKE-hankkeen henkilöstön täydennyskoulutujaksosta on nyt toteutunut 26 liikkuvuutta. Loput liikkuvuudet toteutetaan vuoden loppuun mennessä.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Erasmus+ Kansainvälisyys opiston kehittäjänä (KAKE) -seminaari 31.8.2018

Kansainvälisyys opiston kehittäjänä (KAKE) -henkilöstön liikkuvuushanketta käsittelevä seminaari pidetään perjantaina 31.8.2018. Seminaari on tarkoitettu koko Helsingin työväenopiston henkilökunnalle. Tilaisuudesta on lähetetty kutsu ja ilmoittautumisohjeet. Jos kuulut Helsingin työväenopiston henkilökuntaan etkä ole kutsua saanut, lähetä viesti: marianne.rytkonen (at) hel.fi

Seminaarissa täydennyskoulutuskurssille tai Job shadowing -jaksolle osallistuneet kertovat liikkuvuusjaksolla saamistaan opeista ja kokemuksista:

  • Virpi Vesanen-Laukkanen, tuntiopettaja, käsityö, Job shadowing -jakso Ruotsissa
  • Marika Kaipainen, tuntiopettaja, vauvojen ja taaperoiden värikylvyt, täydennyskoulutuskurssi Italiassa
  • Marie-José Dings, suunnittelijaopettaja, kuvataide, täydennyskoulutuskurssi Italiassa
  • Hanna Häyhä, tuntiopettaja, teatteri, Job shadowing -jakso Puolassa
  • Petri Pasanen, suunnittelijaopettaja, kielet, Job shadowing -jakso Saksassa

Mukaan on tulossa myös muita liikkuvuusjaksolle osallistuneita keskustelemaan ja kommentoimaan kansainvälisyysasioita.

Pohdimme ja keskustelemme myös yhdessä teemaan Kansainvälisyys opiston kehittäjänä liittyvistä kysymyksistä, kuten:

  • Mitä kansainvälinen kokemus, kuten Erasmus+ liikkuvuusjakso, antaa osallistujalle? Entä työväenopistolle?
  • Kuinka tämä osallistuminen hyödyttää tai miten se saadaan hyödyttämään opetusta?
  • Minkälaista kansainvälistä toimintaa Helsingin työväenopistossa voisi tai pitäisi tulevaisuudessa olla?
  • Mitä Sinä haluaisit työväenopiston tulevalta kansainvälisyystoiminnalta, ja haluatko Sinä olla siinä mukana?

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Erasmus+ KAKE -liikkujat nyt Google My Maps -kartalla!

Erasmus+ KAKE -liikkuvuudet löytyvät nyt myös Google My Maps -karttasovelluksesta. Kartalta löytyvät liikkuvuuskohteet eli kohdeorganisaatiot (keltainen/oranssi ympyrä) ja kohdekaupungit (sininen/violetti pisara). Helsingin työväenopisto on merkitty karttaan punaisella sydämellä. Kohdeorganisaatioiden (oppilaitos, yhdistys tms.) alaisuuteen on liitetty tietoa liikkuvuusjakson kyseisessä organisaatiossa tehneestä Helsingin työväenopiston opettajasta tai muusta henkilökunnan jäsenestä.

Karttaan lisättyjen linkkien kautta löytyvät julkaistut matkakertomukset ja kohdeorganisaatioiden kotisivut sekä mahdollisesti myös muuta tietoa liikkuvuuden kohteesta (esim. täydennyskoulutuskurssin sisältö tai ohjelma).

Klikkaamalla karttaa pääset tarkastelemaan sen sisältöä. Voit tutustua kohteisiin joko valitsemalla kohteen suoraan kartasta tai vaihtoehtoisesti sivupalkissa olevasta valikosta. Tässä liikkuvuuskohteita on jaoteltu maittain, ja näiden alta löytyvät sekä kohdeorganisaatiot että kohdekaupungit.

Erasmus+ KAKE -liikkuvuuksien kartta löytyy paitsi tästä artikkelista myös etusivulla olevasta oikeanpuoleisesta sivupalkista, johon liikkuvuuskartta on pysyvästi kiinnitetty.

Erasmus+ KAKE -liikkuvuudet:  Klikkaamalla karttaa pääset Google My Maps -sovellukseen tarkastelemaan liikkuvuuksia. Kuva: Google My Maps.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen

Job Shadowing -jakso Dublinissa, Irlannissa 5.-9.6.2018

Tiina Palmén, musiikin tuntiopettaja

Teema: osallisuus

Kohdeorganisaatio: Anúna Teoranta,The 6th Anúna International Summer School, Dublin, Irlanti

Dublin on Irlannin tasavallan pääkaupunki, joka sijaitsee Dublinin kreivikunnassa Leinsterin provinssissa. Kaupungissa on noin puoli miljoonaa asukasta, ja koko Suur-Dublinin alueella asuu yli miljoona henkeä, joka on melkein neljäsosa koko maan asukasluvusta. Dublininlahden ympärille kasvaneen kaupungin keskustan läpi virtaa Liffey-joki. Sijainti on tehnyt alueesta houkuttelevan asuinpaikan, ja vaikka kaupunki on virallisesti perustettu vasta vuonna 988, on siellä ollut asutusta jo paljon aikaisemmin. Alueella on todennäköisesti asunut kelttejä jo noin 500 eaa. Muutama vuosisata myöhemmin, 800-luvulla, tanskalaiset viikingit valtasivat Dublinin. Vuosisatojen ajan irlantilaiset kävivät taistoja saadakseen kaupungin hallintaansa, ja vuonna 1171 anglo-normannit saivat tanskalaiset karkotettua kaupungista. Kaupunki kasvoi nopeasti 1600-luvun lopulta 1800-luvun alkupuolelle asti, jona aikana siitä tuli Lontoon jälkeen toiseksi tärkein Brittiläisen imperiumin kaupunki. Tilanne muuttui, kun Irlanti liitettiin virallisesti osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Tähän vaikutti muun muassa perunaruton myötä maan kokema suuri nälänhätä 1800-luvun puolivälissä, jonka myötä suuri osa väestöstä kuoli tai muutti Amerikkaan. Vuoden 1916 pääsiäiskapinasta alkunsa saaneiden itsenäistymispyrkimysten kautta jo pitkään yhteiskunnallisista epäkohdista kärsinyt Irlanti jakautui 1900-luvun alkupuolella kahtia: Pohjois-Irlantiin ja Irlannin tasavaltaan.

Irlannin viralliset kielet ovat englanti ja iiri (Gaeilge). Englantia puhuvat lähes kaikki irlantilaiset, mutta vain noin 40 prosenttia asukkaista puhuu iiriä. Nimi Dublin juontuu iirin kielen sanasta Dubh-Linn (musta allas tai lampi) tai Duibhlinn, joka on muunnos muinaisskandinaavisesta sanasta Dyflinni, viitaten viikinkien satamakaupunkiin. Kelttien asutuksesta juontuva Dublinin iirinkielinen nimi Baile Átha Cliath tarkoittaa puolestaan ”aidatun kahlaamon kaupunkia”. Irlanti on tunnettu paitsi vehreydestään ja pyhästä Patrikista neliapiloineen myös oluesta ja viskistä.

Irlanti tunnetaan vihreän vehreänä maana. Kuva Tiina Palmén.

Anúna on vuonna 1987 perustettu maailmankuulu irlantilainen lauluyhtye, jonka taiteellisena johtajana toimii sen perustaja, irlantilainen säveltäjä ja laulaja Michael McGlynn. Lauluyhtyeen alkuperäinen nimi, An Uaithne, on peräisin kollektiivisesta termistä, joka kuvaa kolmea muinaista irlantilaista musiikkilajia: Suantraí (tuutulaulu), Geantraí (iloinen laulu) ja Goltraí (surulaulu). Yhtyeen esittämän musiikin perustana on varhainen ja keskiaikainen musiikki sekä eritoten irlantilaisen kansanmusiikin oma sean nós -tyylisuunta. Suurin osa laulajista tulee Irlannin tasavallasta ja Pohjois-Irlannista, mutta joukossa on myös laulajia eri puolilta maailmaa. Anúna esiintyy 12-14 laulajan soitinsäestyksettömänä ryhmänä, jossa kuoronjohtajan rooli on häivytetty. Yhtye myös osallistuu erilaisiin musiikkitapahtumiin ja -vierailuihin. Tänä vuonna Anúna järjesti jo kuudennen laulunopetukseen keskittyvän kesäkoulunsa, joka huipentuu konserttiin.

Voit lukea muun muassa Irlannin historiasta, Anúna-lauluyhtyeestä ja iirinkielisestä sean nós-lauluperinteestä enemmän Tiinan Job shadowing* -liikkuvuusjaksoa käsittelevästä matkakertomuksesta, josta alla muutama katkelma. Matkakertomus kokonaisuudessaan löytyy täältä: Matkakertomus Tiina Palmen

Olen koulutukseltani muusikko ja musiikinopettaja. Olen toiminut Helsingin työväenopistossa musiikin tuntiopettajana vuodesta 2009. Opetusaineina vuosien varrella ovat olleet musiikin perhekurssit, musiikin perusteet, ikäihmisten yhteislaulu, sekakuoro, rytmiikkakuoro, kitarasäestys ja rytmiikkakurssit. Lisäksi olen toiminut esiintyjänä, juontajana ja säestäjänä erilaisissa projekteissa ja konserteissa. Olen työskennellyt ensin opetusharjoittelijana, sitten tuntiopettajana ja musiikkitiimissä suunnittelevana opettajana. Lauluyhtyeopetus, rytmiikan opetus ja varhaisiänmusiikkikasvatus ovat myös niitä alueita, joiden parissa haluaisin jatkossakin työskennellä ja kehittyä niissä. Oma intohimoni musiikissa on erityisesti ihmisääni sekä suomalainen ja muiden maiden kansanmusiikki.

Michael McGlynn on irlantilainen säveltäjä, laulaja, Anúnan perustajajäsen ja taiteellinen johtaja. Anúna on irlantilainen maailmankuulu lauluyhtye, joka on perustettu vuonna 1987. Yhtye tunnetaan maailmalla lumoavasta soinnistaan ja vahvasta lavaesiintymisestään. Irlannissa kansanmusiikilla on pitkät ja vahvat perinteet. Anúna on tehnyt perinteen eläväksi kunnioittamalla vanhaa ja synnyttämällä uutta. Yhtye on yli kolmikymmenvuotisen uransa aikana luonut uudenlaisen opetusmetodin, jossa yhdistyvät uudet esitystavat, ideat, laulutekniikka, kuoronjohtajan roolin häivyttäminen sekä irlantilaisen kansanmusiikin oma tyylisuunta, sean nós. Tutustuin ammatillisesti Michael McGlynniin kesällä 2017 Tampereen Sävelen kansainvälisessä lauluyhtyekilpailussa. Hän oli yksi kansainvälisen tuomariston jäsenistä. Tuomaristo ohjasi kilpailuun osallistuville yhtyeille workshopin. Vaikutuin hänen tavastaan työskennellä oman yhtyeeni Ilo Ensemblen sekä muiden yhtyeiden parissa. Unelmani päästä seuraamaan lähemmin hänen työskentelyään toteutui nyt vuotta myöhemmin job shadowing-jakson myötä. Anúnan oppiin hakeutuminen oli suurin motivaatio liikkuvuushaulleni: heidän oppiaan ei Suomesta saa. Mikään muu taho maailmassa ei tarjoa vastaavaa opetusta.

Anúna International Summer School- kesäkoulussa harjoiteltiin etukäteen osallistujille lähetetty lauluohjelmisto, jota esitettiin kurssin lopussa pidetyssä konsertissa yhdessä Anúna-lauluyhtyeen jäsenten kanssa. Kuva Tiina Palmén.

Anúna International Summer School- koulutuksen aikana harjoitettiin osallistujille aiemmin lähetetty lauluohjelmisto ja jakson päätteeksi valmistettiin konsertti yhteistyössä Anúna-yhtyeen jäsenten kanssa. Lisäksi koulutukseen sisältyi workshoppeja, sean nós -musiikkiperinteeseen tutustumista, haastatteluja, luentoja ja vierailuja. Halusin itse osallistua myös varsinaiseen koulutukseen job shadowing- osion lisäksi, saadakseni kokemuksesta ammatillisesti kaiken mahdollisen hyödyn ja opin. Koulutukseen haettiin keväällä hakemuksen ja videoidun laulunäytteen kera. Valmistautuminen kesäkurssia varten alkoi matkavarausten ohella maaliskuussa sähköpostitse lähetetyn lauluohjelmiston harjoittelemisella. Ohjelmistossa oli yksitoista Michael McGlynnin säveltämää kuoroteosta englannin, iirin, latinan ja japanin kielillä. Liitteinä oli myös laulutekstien foneettiset ohjeet. Teokset tuli osata ulkoa kesäkurssille mennessä. Lisäksi naiset opettelivat kaikista kappaleista useamman eri stemman eli minun tapauksessani sekä sopraano 1:n että 2:n. Ohjelmiston harjoitteleminen oli antoisaa, mutta vaati myös paljon aikaa muun työn, konsertoinnin ja perhearjen ohessa. Anúna International Summer School kokosi yhteen 50 laulajaa eri puolilta maailmaa. Laulajia oli 15 eri maasta: Australiasta, Pohjois-Amerikasta, Argentiinasta, Kiinasta, Japanista, Israelista ja monista Euroopan maista. Ikähaitari oli n. 17 vuodesta yli 70-vuotiaisiin.

Liikkuvuusjaksoni liittyy erityisesti osallisuuden painopisteeseen. Anúnan laulupedagogiikka tunnetaan musiikkikasvattajien piireissä uraauurtavana myös osallistavuutensa ja joustavuutensa osalta. McGlynnin kehittämät laulun solistisen ja yhtyeopetuksen menetelmät soveltuvat pienin muutoksin niin ammattilaisille kuin harrastajillekin. Tällaisella pedagogisella lähestymistavalla ja työkaluilla on suuri arvo työväenopiston kurssilla, jossa opettajan tulee motivoida eritasoisia oppijoita samassa ryhmässä ja antaa edistymisen eväitä kunkin tasoon sopivasti. Pedagogisesti todella toimiva käytänne stemmaharjoitteluun oli mielestäni erityisesti yksi pienryhmäharjoitus. Kuorosta muodostetaan kolmen hengen ryhmiä. Haastavaa ensemblekohtaa harjoitellaan tässä pienryhmässä, jokainen on vastuussa omasta stemmastaan ja kuulee samalla hyvin mitä muuta satsissa tapahtuu samaan aikaan oman äänen kanssa.

Kurssin kenties parhaaseen antiin kuului song circle – laulupiiri. Tässä osallistujat kokoontuivat yhteen kuulemaan toistensa laulua. Laulupiirissä kuulimme lauluja 15 eri maasta. Osallistujia oli pyydetty laulamaan vapaavalintaisesti joku oman maan kansanlaulu. Lauloimme yhdessä Tarun kanssa ”Minun kultani kaunis on” kaanonilla ja mukirytmillä höystettynä. Oli upeaa kuulla laulettuna niin monia kieliä, niin upeita ääniä, rohkeita laulajia ja koskettavia lauluja ja tarinoita laulujen takana. Laulupiiri oli kokemuksena itselleni hyvin vahva. Kaikki tulevat tilanteeseen omista lähtökohdistaan ja eri kulttuuritaustoista – musiikin avulla yhteisössä osallisuuden kokeminen tulee vahvaksi. Uudet kulttuurit, uusien ihmisten kohtaamiset, ympäristö, kieli, perinteet, musiikki ja historia kiehtovat minua valtavasti. Koen, että juuri ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on mahdollista syventää toisen kulttuurin tuntemusta paljon pintatasoa syvemmälle. Tällaista monikulttuurisen yhteisön luomista musiikin keinoin olisin valmis kehittämään myös työväenopistossa, esimerkiksi monikulttuurisen lauluyhtyeen tai eri opetusaineiden välisen yhteistyön muodossa. Sain tästä paljon ideoita eri maiden kansanmusiikin roolin vahvistamiseen omassa opetuksessa.

Ymmärrän osallisuuden tunteena siitä, kun pääsee jonkin yhteisön jäseneksi. Yhteisöissä osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Musiikinopetuksessa tämä voisi näkyä juuri lauluyhtyeen toiminnassa, jossa jokaisella on oma ääni, oma merkittävä osuus kokonaisuudesta, jossa jokaisen ääni tarvitaan harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Kansallisella tasolla osallisuus on kansalaisen oikeutta tasavertaisena osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen. Lauluyhtye voi olla kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Se, mitä minä teen vaikuttaa kokonaisuuteen, uskallanko tuoda omia ideoita esiin, ehdottaa muutoksia ja ottaa vastaan kritiikkiä. Myös opettajan omien voimavarojen vahvistaminen esimerkiksi tällaisen koulutuksen myötä edistää osaltaan osallisuutta ja tukee yhteisöä.

Laulupiirin ulkopuolella tehtiin myös ”lauluvaihtareita”, joissa opetettiin toisille oman maan lauluja. Kuvassa japanilaisen kuuaiheisen kansanlaulun sanat. Kuva Tiina Palmén.

Teimme myös laulupiirin ulkopuolella ”lauluvaihtareita” esimerkiksi yhden japanilaisen tytön kanssa. Hänen yhtyeensä Japanissa esittää suomalaisia kansanlauluja! Opetin hänelle muutaman uuden suomalaisen kansanlaulun ja vastineeksi sain hyvin kauniin kuuaiheisen japanilaisen kansanlaulun. Aiomme pitää jatkossakin yhteyttä tämän viikon aikana tiiviiksi muodostuneen yhteisön kanssa. Vieraalla kielellä toimiminen ulkomailla tuo itseluottamusta ja valaa rohkeutta käyttää kieltä myös kotiympäristössä.

*Job shadowing on henkilövaihdon muoto, jossa liikkuvuusjaksolla oleva henkiö (esim. opettaja) tutustuu liikkuvuuskohteen toimintaan esim. varjostamalla/seuraamalla yhden tai useamman kollegan työtä vastaanottavasa kohdeorganisaatiossa. Esimerkiksi opettaja voi ”varjostaa” kollegansa tai kollegoidensa työskentelyä seuraamalla opetusta ja osallistumalla oppituntiin ”oppilaan” roolissa. Hän voi myös opettaa liikkuvuusjakson aikana ja luoda näin vastavuoroisuutta oman ja kohdeorganisaation välille.

Artikkeliteksti: Marianne Rytkönen